Marraskuu Sambiassa: Viikonloppu 7-9.11.2014

Given grillimestarina

Perjantai-iltana me saimme nauttia Sambialaisesta illallisesta, minkä Given meille valmisti.

Tommi ja Sambesin lahna

Illan menuu piti sisällään mm.

Sari ja nshiman valmistus

Illallisella

Nshimaa,paistettua sipulia, lihaisat pihvit ja täytettyjä Sambesijoesta pyydettyjä lahnoja istuimme majapaikkamme puiden alla yhdessä syöden ja kertoen viikon kokemuksia toisillemme. Paikalla oli myös paikallisia joiden kanssa myös keskustelimme olostamme Livingstonessa.

Livingstonen torilta

Lauantaiaamuna kävimme pienellä kävelyretkellä pitkin pääkatua Mosi-O-Tunyaa pitkin. Lämpöä rupesi olemaan aamullakin jo niin paljon, että lenkkimme jäi torilla käymiseksi. Löysimme sieltä myös paikallisen LVI-kaupan. Syömässä kävimme "Olgan pitseriassa". Kyseinen paikka toimii YCTC koulun kumppanina. Nuoret ovat töissä siellä ja myynnissä on koululla tehtyjä tuotteita mm. kasseja ja laukkuja sekä saippuaa.

Perttu "kavereiden" kanssa häkissä

Iltapäivämme ohjelma olikin sitten hivenen jännittävämpi. Menimme ns. lionwalkille! Pääsimme tutustumaan paikalliseen leijonatarhaan missä oli useita eri lajeja. Perttu sai elämänsä kokemuksen, kun hänet vietiin häkin sisälle kolmen "kaverin" kanssa. Pojalla olikin aika totiset ilmeet..

Valkoinen naarasleijona

Oppaamme oli todella ammattitaitoinen ja mukava heppu, joka kertoi meille leijonista paljon tietoa. Tämän jälkeen seurasimme norsujen toimintaa ja yhden ryhmän lähtöä norsusafarille. Isoja on noi luontokappaleet, kun vieressä seisoi. Hienosti kuskit niitä näyttivät liikuttavan.

Päivämme päättyi sitten vähän "häävimpään" paikkaan, missä kävimme nauttimassa virvokkeita. En ollut uskoa silmiäni, kun kävelimme sisälle ja näimme seeproja tallustelemassa sisäpihalla uima-altaan reunamilla!! Otimme muutamia valokuvia ja ihastelimme paikan hienoutta ja nimihän oli...

Setä ajaa norsulla

Afrikan ilves

Pysähdyimme kotimatkallamme vielä katselemaan jokea ja juttelemaan paikallisten motoristien kanssa. Siinähän sitä oli taas yhdelle päivälle ohjelmaa.

Seeproja hotellin pihassa syömässä ruohoa

Sambesijoki

Sunnuntaina oli isänpäivä. Olihan se vähän hämmentävää aamulla nousta moskiittoverkon alta ylös ilman sänkyyn tuotuja kahveja ja herkkuja sekä läheisiään. No menimme Pertun kanssa aamulla uimaan ja keskustelimme isänpäivästä miesten kesken, koska molemmille oli uusi kokemus olla rakkaistaan erossa kyseisenä päivänä. Keskustelumme jälkeen molemmille tuli parempi olo ja rupesimme odottelemaan päivän ohjelmaa, mistä tulikin taas ihan uskomaton seikkailu sateessa ja viidakossa!

Mahindra jeeppi

Philip tuli hakemaan meitä noin puolikolmen aikaan niin olisimme sopivasti seuraamassa krokotiilien ruokailua. Hyppäsimme autoomme intoa puhkuen ja sitten tapahtui taas yllättävä käänne. Philip starttasi ja starttasi, mutta surina vaan kuului.. No ei muuta kuin auto tyhjäksi ja työntämään autoa käyntiin. Autohan pörähti iloisesti käyntiin ja eikun menoksi.

Hehee

Matka jatkui kohti paikallista krokotiilifarmia tukka tuulessa hulmuten. Given oli taas hoitanut suhteillaan meille ilmaiseksi kierroksen ja esittelyn. Näimme albiinokrokotiilejä, kilpikonnia, kaikenlaisia käärmeitä ja tietenkin paljon erilaisia ja eri kokoisia krokotiilejä. Opas oli hyvä ja kertoi paljon kaikenlaista tietoa eri eläimistä.

Albiinokroko

Farmilta matkamme jatkui jälleen tukka hulmuten kohti Mosi-O-Tunyan kansallispuistoa. Ikäväksemme, juuri kun pääsimme puistoon, alkoi satamaan. Jeeppimme eli Mahindran katto oli rättikatto, joka oli täynnä reikiä.

Ruoka-aika

Sadekeli oli kuitenkin paras mahdollinen keli nähdä eläimiä puistossa, koska ne eivät tuolloin ole lepäilemässä varjossa. Oppaamme Philip oli hauska ja leppoinen kaveri, jota oli mukava kuunnella. Hän tiesi mielettömän määrän tietoa eri eläimistä. Mihin ikinä pysähdyttiinkin katselemaan eläimiä hän tiesi mikä laji oli kyseessä sekä englanniksi että latinaksi sekä kertoi lajien käyttäytymisestä, lisääntymisestä yms...

Kannattaa totella

Jeeppiajelulla puistossa näimme kirahveja, puhveleita, apinoita, impaloita, villisikoja, paljon lintuja ja vaikka mitä. Puistosta kiirehdimme kuitenkin katsomaan ainoita täällä olevia valkoisia sarvikuonoja. Sambiassa niitä elää vain kahdeksan yksilöä, joista me näimme kuusi. Philip sai tiedon että lauma olisi nyt nähtävissä lähistöllä ja hurautimme paikalle. Tuolla meitä odotti puistonvartijoiden ryhmä, jotka ottivat meidät tervehtien vastaan. Pienen ohjeistuksen jälkeen lähdimme kävelemään kohti laumaa, joka oli kuulemma noin kolmensadan metrin päässä. Meidän edellämme ja takanamme kulki ryhmä puistonvartijoita suojaten meitä rynnäkkökivääreillään.

Linnunpesät

Valtteri ja pikkukroko

Luonnonpuiston portilla

Sarvikuonot olivat syömässä pienen metsäkummun vierellä, johon meidät ohjattiin.

Iso termiittipesä

Pääsimme jopa alle kymmenen metrin etäisyydelle sarvikuonoista, jossa kylläkään rynnäkkökiväärien suoja ei tuntunut enää oikein riittävältä. Sarvikuono juoksee noin kuuttakymppiä ja massaa löytyy useampi tonni. Tuokion siinä kuvailtuamme ja pällisteltyämme päätimme jatkaa matkaa.

Äiskäkirahvi vasemmalla ja lapsi oikealla perässä

Matkasimme vielä takaisin Mosi-O-Tunyan kansallispuistoon sambesijoen varren piknik-paikalle, jossa oli juuri alkamassa uskomattoman hieno auringonlasku. Nautimme pienet virvokkeet ja katselimme auringonlaskua ja sambesijoen ylittäviä virtahepoja sekä elefantteja. Näky oli melkoinen!