Philipin soitto Eetun kännykkään herätti meidät kello 7.00. Lähtö reissuun hotellilta olisi kello kahdeksan kolmekymmentä. Söimme aamupalamme ja pakkasimme kamppeemme valmiiksi ja lähdimme kohti Sambian ja Zimbabwen rajalla sijaitsevaa puistoa. Matkaa paikalle oli noin viitisen kilometriä.
Paikan päällä Philip kertoi tarkemmin päivän suunnitelmista. Meidän oli tarkoitus käydä uimassa kuuluisalla Devil's poolilla, johon menisimme kävellen ja sen jälkeen tarkoituksenamme oli käydä boiling potilla, jossa mahdollisesti uisimme.
Kävely Devil's poolille alkoi. Matka kivien kuluttamia kallioita pitkin Devil's poolille näytti lyhyeltä. Todellisuudessa matkaa oli noin puolitoista kilometriä ja se alkoi matkan aikana tuntua jumalattoman pitkältä, sillä aurinko porotti niskaamme pilvettömältä taivaalta.
Päästyämme putousten luo, jossa Devil's pool sijaitsee, vaihdoimme uimahousut jalkaamme ja meidät otti ohjiimme toinen opas nimeltään Felix. Jouduimme uimaan jonkin matkaa Devil's poolia kohti lammen tapaisessa vesistössä. Virtaus oli kohtalaisen voimakas. Devil's pool sijaitsi noin 50 metrin päässä rannasta.
Päästyämme itse Devil's poolille Felix käski noudattamaan ohjeitaan tarkasti. Ohjeisiin kuului muunmuassa se, että vaikka vedessä onkin pieniä kaloja, jotka saattavat napata varpaista, ei tästä saa hätääntyä ja ruveta potkimaan lujaa, sillä pudotusta alas on 108- 110 metriä. Sen sijaan kannattaa huljutella hiljaa jalkojaan vedessä, jotta kalat eivät nappaa kiinni
Felix meni altaaseen ensimmäisenä ja näytti mistä meidän pitäisi laskeutua. Tästä hän meni istumaan altaan reunalle ja käski muiden tulla perässä.
Kun olin istuskellut jonkun aikaa reunalla, tunsin nipistyksen varpaassani ja säikähdin. Potkaisin kerran kohtalaisen voimakkaasti ja nojauduin itsekseen taaksepäin virran mukana. Sain kumminkin nojattua itseni takaisin etukenoon. Vasta tässä vaiheessa sisäistin mitä Felix oli tarkoittanut aikaisemmin.
Räpsimme paljon kuvia Devil's poolissa ollessamme Kimin ja Joelin Go pro kameroilla sekä mies henkilökunnasta kuvasi meitä Pertun puhelimella. Noin 15 minuuttia siellä oleiltuamme meidät käskettiin pois, sillä altaaseen oli muitakin halukkaita jonossa.
Tästä menimme putouksen reunalle ottamaan kuvia ja kuivattelemaan.
Puimme vaatteet päällemme ja meille tarjottiin juomat. Vaihtoehtoina olivat vesi ja limsa. Philip jatkoi ryhmämme ohjausta. Tästä lähdimme käppäilemään takaisin kohti puistoa ja saimme mahtavia kuvia putouksista.
Matkalla Philip kertoi Boiling potilla olevan sen verran kovat virtaukset, että uiminen siellä olisi kuolemantuomio.
Päästyämme puistoon kävimme läpi noin puoli tuntia kestäneen maisemakierroksen putouksista.
Kierroksen päätyttyä lähdimme kävelemään kohti Boiling Potia. Boiling Pot on suoraan suomennettuna "kiehumis kattila" johon putousten vedet johtavat. Sinne kävelymatka oli 15 minuuttia pelkkää jyrkkää alamäkeä ja matkalla oli useita paviaaneja.
Alhaalla oli todella huikeat maisemat ja näimme jopa jonkun hyppäävän benji hypyn yläpuolella olevalta sillalta.
Ylös kävely olikin hieman rankempi rykäisy. Ylös kävelyä oli luvassa noin 20 minuuttia samaa reittiä, mitä pitkin tulimme alas. Hiki alkoi virrata ja hengästyin todella nopeasti. Tähän tuskin auttoi se, että olimme eetun kanssa edelleen taudista toipilaita.
Puhkuttuamme ylös, oli jokainen seurueestamme yltäpäältä hiessä. Tästä menimme puiston portille, josta Philip ohjasi meidät takseille. Taksit veivät meidät hotellille, jossa lähinnä pelasimme biljardia koko loppupäivän.
 |
| Matkalla Devils poolille (Devils pool on tuolla missä näkyy vesihöyryä) |
 |
| Devil's poolilla :) |
 |
| David Livingstonen muistomerkki |
 |
| Näköala kierroksella |
 |
| Paviaaneja matkalla Boiling Potille |
 |
| Boiling Pot |
